Musiikki-lehti on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä musiikkitieteen erikoisjulkaisu. Lehden www-sivuilla on luettavissa tutkimusartikkelit kokoteksteinä numerosta 1–2/2005 alkaen.
Musiikki 1–2/2005: Musiikki ja teknologia I
Pääkirjoitus
Mauri Kaipainen ja Susanna Välimäki: Musiikki ja teknologia
Musiikkia olisi varmasti ilman teknologiaakin, sillä jo ihmiskeho mahdollistaa valtavan määrän musiikillisia ilmaisukeinoja. Kuitenkin ihmiskehostakin puhuttaessa on kielen päällä helposti ajatus ihmiskehosta ”instrumenttina”, mikä kertoo siitä, että musiikin käsitteeseen liittyy elimellisesti [sic] ajatus soittimeksi kutsutusta välineestä, instrumentista. Soittimissa ihminen on kautta aikojen valjastanut kulloinkin käytettävissä olevan teknologian musiikillisen ilmaisunsa välineeksi. Ajatellaan nyt esimerkiksi vaikka keskiajan metallurgisia innovaatioita puhallinsoittimien valmistuksessa. <lue kokonaan>
Artikkelit
Tuomas Eerola ja Petri Toiviainen: Musiikkiteknologia kognitiivisen musiikintutkimuksen renkinä
Mitä annettavaa teknologialla on musiikintutkimukselle? Kysymys on huono, sillä päinvastoin pitäisi kysyä, miten musiikintutkimus toimisi ilman teknologian tukea? Musiikin historia on osa teknologian historiaa ja pohjautuu monille teknologiselle innovaatioille (nuotinnus, painokone, soitinten tekninen kehitys, äänen vahvistus, joukkoviestimet, tietokone). Musiikkikulttuuri – ainakin länsimaisessa maailmassa – on musiikkiteknologian läpeensä suodattama. Mitä musiikin analyysiin tulee, Otto Abraham ja Erich von Hornbostel (1994 [1904]) suosittivat jo yli sata vuotta sitten turvautumista fonografiin transkription ja analyysin apuvälineenä. Myös Carl Seashore (1938) totesi jo yli 60 vuotta sitten, ettei musiikkia enää kannata analysoida pelkästä nuotinnoksesta kun teknisiä apuvälineitäkin on tarjolla. Toisin sanoen musiikin tallennustapojen kehittyessä analyysitapojenkin tulisi muuttua. <lue kokonaan>
Pauli Laine: Tietokoneavusteisen musiikintutkimuksen menetelmistä
Tässä artikkelissa tarkastellaan symbolisen musiikillisen tietojenkäsittelyn haasteita ja menetelmiä. Erityisesti keskitytään musiikin säveltämisen mallintamiseen liittyviin kysymyksiin ja sellaisiin menetelmiin, joiden voidaan perustellusti olettaa muistuttavan ihmisen käyttämiä sävellysprosesseja. <lue kokonaan>
Anna Pienimäki: Musiikkitietokannan selailu musiikillisen avaruuden ulottuvuuksien avulla
Yhteiskunnan digitalisoituminen on vaikuttanut voimakkaasti musiikin tallennusmuotojen kehitykseen ja musiikkitallenteiden saatavuuteen. Internet tarjoaakin nykyisellään suunnattoman joukon analysoimatonta musiikkidataa. Musiikkidataksi kutsutaan digitaalisessa muodossa olevia musiikinkuvauksia eli representaatioita. <lue kokonaan>
Kalev Tiits: Hahmoetäisyyksien mittausmenetelmistä aikasarjoissa ja musiikin vektoriesityksissä
Tämä artikkeli selittää aikasarjasuuntautunutta hahmontunnistusta koskevia metodologisia ideoita melodialinjan kontekstiin sovellettuna. Aikasarja viittaa tässä yhteydessä melodiasta johdettuun sekvenssiin, josta kirjallisuudessa (esim. Cambouropoulos 2001) on käytetty nimitystä melodic surface. Pyrin luomaan puitteet, joissa syötesekvenssistä voidaan formaaleja menetelmiä soveltamalla eristää melodisia hahmoja ilman perinteisiin musiikin teoreettisiin, psykologisiin tai hahmoteoreettisiin apparaatteihin tukeutumista. Käytännöllinen tavoite on tuottaa perusteltuja melodialinjan segmentaatioita. Menetelmän tekninen ydinajatus on Teuvo Kohosen (2001) arkkitehtuurin mukaisen itsejärjestyvän piirrekartan käyttö adaptiivisena elementtinä ja sen jatkokehitys. Kartta muodostaa tietämyspohjansa syöttövuon muodostavasta sekvenssistä ajon aikana. <lue kokonaan>
Vesa Välimäki ja Antti Huovilainen: Virtuaalista nostalgiaa – digitaalinen vähentävä äänisynteesi
Virtuaalianalogisella äänisynteesillä tarkoitetaan laskentamenetelmiä, jotka matkivat 1960- ja 1970-luvuilla valmistettujen elektronisten syntetisaattoreiden toimintaperiaatteita ja sointia. Virtuaalianaloginen äänisynteesi toteutetaan käytännössä tietokoneohjelmalla. Tässä artikkelissa tarkastelemme digitaalisia äänisynteesimenetelmiä, joiden tuottama ääni kuulostaa analogiselta syntetisaattorilta. Luokittelemme nykyisin tunnetut oskillaattori- ja suodintekniikat ja esitämme uudet menetelmät sahalaita-aallon tuottamiseen ja Moogin alipäästösuotimen epälineaariseen mallintamiseen. Aluksi määrittelemme lyhyesti synteesimenetelmien eri luokat ja annamme muutamia esimerkkejä niihin kuuluvista menetelmistä. Pohdimme myös virtuaalianalogisen synteesin sijoittumista luokkiin. <lue kokonaan>
Henri Penttinen: Ääniefektejä soittimille kaikukoppamalleilla
Musiikki- ja elokuvateollisuudessa käytetään runsaasti efektejä muuttamaan käytetyn äänimateriaalin äänenväriä ja lisäämään elävyyttä. Radiossa, levyillä ja mainoksissa soitetaan päivittäin prosessoitua ääntä. Yleisimpiä ääniefektejä ovat erilaiset kaiut ja äänen dynamiikkaa muuttavat kompressorit. Suosittuja efektejä ovat edellä mainittujen lisäksi myös chorus, flanger, phaser ja kitaran tapauksessa särkijä. Tässä artikkelissa esitellään uusia ääniefektejä, jotka perustuvat kaikukopan mallintamiseen. Aluksi esitellään tutkimuksen lähtökohdat ja syyt kaikukoppamallien kehitystarpeelle, jonka jälkeen käsitellään niiden mittausjärjestelyjä ja suodinsuunnittelua kaikukoppamallien osalta. Lopuksi kuvataan kyseisten ääniefektien sovelluksia ja esitellään yhteenveto. Artikkelin pääpaino on kitarasovelluksissa, mutta esiteltyjä efektejä voi soveltaa kaikkiin soittimiin, joissa on äänenväriä muokkaava kaikukoppa kuten pianossa, cembalossa ja viulussa. Aiheeseen liittyviä ääniesimerkkejä löytyy internet-osoitteesta http://www.acoustics.hut.fi/publications/papers/musiikkilehti/kaikukoppamallinnus/. <lue kokonaan>
Miikka Salavuo ja Päivi Häkkinen: Epämuodolliset verkkoyhteisöt musiikin oppimisympäristöinä. Tapaus mikseri.net
Tietoverkot ovat hiljalleen vakiinnuttamassa asemaansa viihteen, uutisten ja kaupankäynnin lisäksi myös oppimisen ympäristönä. Esimerkiksi oppilaitoksissa käytetään erilaisia oppimisalustasovelluksia, joihin tuotetaan oppimateriaalia ja pyritään luomaan edellytyksiä vuorovaikutuksen syntymiselle.2 Kuitenkin merkittävä osa musiikin oppimisesta ja musiikillisesta toiminnasta on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan muodollisen institutionaalisen koulutuksen ulkopuolella muunlaisen toiminnan ja erilaisiin yhteisöihin osallistumisen kautta. Tietoverkkojen arkipäiväistyessä ennen kaikkea world wide web (www) on tarjonnut uudenlaisia mahdollisuuksia hankkia tietoa ja olla vuorovaikutuksessa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa maailmanlaajuisestikin. Internetin www-sivuilla toimii lukemattomia yhteisöjä, joissa jaetaan tietoa hyvinkin spesifeistä aiheista. Useimmat yhteisölliset verkkosivustot rakentuvat lähinnä keskustelufoorumeista, mutta musiikin alueella ne voivat sisältää myös muuta toimintaa: esimerkiksi omien tuotosten esille tuomista auditiivisessa tai audiovisuaalisessa muodossa, niistä keskustelemista ja jopa yhteistoiminnallista musiikin tuottamista. Videovälitteinen vuorovaikutus IP- tai ISDN-pohjaisilla laitteistoilla ja tietokoneiden web-kameroilla on myös luonut uusia mahdollisuuksia tosiaikaiseen yhteisölliseen musiikilliseen toimintaan. <lue kokonaan>
Leena Unkari-Virtanen: Musiikinhistorian ymmärtäminen ja mielekäs opiskelu. Musiikinopiskelijoiden ennakkokäsityksiä luentomuotoisesta ja oppimisalustaa hyödyntävästä opiskelusta
Vaikka monilla opetuksen alueilla tieto- ja viestintätekniikka on jo vakiinnuttanut paikkansa ja osoittanut arvonsa myös monien tutkimusten kautta (esim. Nevgi & Tirri 2003), olemme musiikin opetuksessa siinä vasta alussa. Käytännön kokemuksia ja empiiristä aineistoa musiikin verkko-opetuksesta on tutkimuksen pohjaksi karttunut hitaasti. Niinpä musiikin verkkopedagogiikan suomalaiset tutkimukset, joista yksi laajimmista on Miikka Salavuon (2002) lisensiaatintutkielma,1 ovatkin yleisesti ottaneet lähtökohdakseen oppimisteoreettisen asetelman. Tässä verkkopedagogiikan tutkimukseen liittyvässä artikkelissani lähtökohtana on kuitenkin empiirinen aineisto. Tarkoitukseni on kartoittaa musiikin ammattiopiskelijoiden käsityksiä musiikinhistorian opiskelusta ja erityisesti verkkoavusteisesta opiskelusta opiskelijoiden ns. eläytymistarinoista koostuvaa empiiristä aineistoa analysoimalla. <lue kokonaan>
***
Mauri Kaipainen ja Susanna Välimäki: Musiikki ja teknologia
Musiikkia olisi varmasti ilman teknologiaakin, sillä jo ihmiskeho mahdollistaa valtavan määrän musiikillisia ilmaisukeinoja. Kuitenkin ihmiskehostakin puhuttaessa on kielen päällä helposti ajatus ihmiskehosta ”instrumenttina”, mikä kertoo siitä, että musiikin käsitteeseen liittyy elimellisesti [sic] ajatus soittimeksi kutsutusta välineestä, instrumentista. Soittimissa ihminen on kautta aikojen valjastanut kulloinkin käytettävissä olevan teknologian musiikillisen ilmaisunsa välineeksi. Ajatellaan nyt esimerkiksi vaikka keskiajan metallurgisia innovaatioita puhallinsoittimien valmistuksessa.
Laajemmassa katsannossa tämä puolestaan liittyy ihmismielen ja kehon kykyyn laajentua ihon rajaaman fysikaalisen olion ulkopuolelle ekstensioiden tai eksternalisaatioiden kautta, jos halutaan seurata yleistä ajatuslinjaa, jota edustavat esimerkiksi Marshall McLuhan (1968), Andy Clark (2001) ja Lev Manovich (2004). Tämän luonteinen ekstensiohan on jo vaatetus, joka on mahdollistanut ihmisen elinpiirin laajentamisen ilmastovyöhykkeille, joilla pelkkä iho ei riittäisi. Samalla tavalla lienevät ensimmäiset instrumentit ilmaantuneet ihmisäänen ja kehon jatkeiksi, kättä pidemmiksi äänen välineiksi. Tästä lähestymiskulmasta ajatellen teknologia musiikin palveluksessa ei ole millään tavalla uutta eikä erikoista. Tässähän puhutaan ihmisen ja ihmisen kanssakäymisestä kulloinkin tarjolla olevan välineen, instrumentin tai median kautta ja laajemmasta näkökulmasta ihmisen ja ympäristön ikiaikaisesta symbioosista ja luonnonvoimien valjastamisesta.
Viime vuosisadalla maailman valloittanut digitaalinen tekniikka on nostanut ihmismielen ja kehon luontaisen eksternalisaatiokyvyn kerrosta abstraktimmalle tasolle. Tällä tasolla ihmisen ajattelu voidaan pukea ykkösten ja nollien avulla muotoon, joka ei ole enää analogisesti yhteydessä fyysisiin materiaaleihin ja niiden asettamiin reunaehtoihin, mikä on laajentanut ihmisen toimeliaisuuden ja luovuuden kenttää kaikilla elämänalueilla. Voisi uskoa, että tämän askeleen merkitys on ihmislajille samaa luokkaa kuin takatassuilla seisomaan oppiminen, minkä seurauksena vapaaksi jääneet etutassut kehittyivät käsiksi. Niillä homo erectus saattoi taputtaa tai koputtaa eri tavoin soivia materiaaleja ja niitä siten myös käsittää. Nyt pelkillä etusormillaan digitaalista instrumenttiaan hivelevä homo digitalis ei kuitenkaan silti ole kiireestä kantapäähän uusi ihminen, vaan hänessä elää edelleen vanha kunnon homo ludens, leikkivä, tutkiva, pelaava ja soittava ihminen.
Musiikki-lehden Musiikki ja teknologia I–II -teemanumeroiden (1–2/2005 ja 3/2005) artikkelit ja katsaukset käsittelevät musiikin ja teknologian suhteita erilaisista perspektiiveistä ja musiikintutkimuksen eri suuntauksiin ja perinteisiin nojaten. Perinteisimmin tai ilmeisimmin teknologisina ymmärrettyjen musiikki-ilmiöiden, musiikin lajien ja musiikintutkimuksen alojen lisäksi (esim. tietokoneavusteinen musiikintutkimus, akustiikka, äänisynteesi, elektroakustinen musiikki, internet ja musiikki, opetusteknologia) teema on ymmärrettävä myös tutkimuksellisena tasona, joka läpäisee tämän päivän musiikkitodellisuutta yleensä ja musiikintutkimuksen kenttää. Teknologisoituminen on nykykulttuurin ilmiö, jolla on implikaationsa sekä musiikin että sen tutkimuksen maailmoissa. Musiikki sinänsä ymmärretään kulttuurissamme yhä useammin teknologiana, jota tuotetaan, uudelleentuotetaan, välitetään, tallennetaan ja säilytetään: musiikin käsite ja sen määrittely on teknologisoitunut. Kaikista taiteen lajeista juuri musiikki tarjoaa huimimpia haasteita tutkijoilla ja muusikoille, joita viehättää musiikin piirteiden ”kääntäminen” koneen lukemaan muotoon.
Musiikintutkija kohtaa jatkuvasti erilaisia teknologisia mahdollisuuksia tutkimuksessa. Musiikin ja musiikintutkimuksenkin historia on myös musiikkiteknologian historiaa. Musiikkihan on monesti osana teknologista mediaa. Tutkija voi siis kohdata teknologian esimerkiksi tutkimansa teoksen kehyksenä, materiaalina, mediana, instrumenttina, estetiikkana, ideologiana. Musiikki ja teknologiaII -numeron artikkelit ja katsaukset liittyvät lähinnä juuri teknologian esteettisiin ja ideologisiin ulottuvuuksiin erilaisissa musiikeissa. Musiikki ja teknologia I -numero käsittelee teknologiaa lähinnä musiikintutkimuksessa ja -opetuksessa. Mukaan on saatu monipuolinen otos digitaalisesta teknologiasta musiikin ja musiikintutkimuksen palveluksessa tämän hetken Suomessa.
Musiikki-lehti juhlistaa 35-vuotisjuhlavuosikertaansa Musiikki ja teknologia -teemanumeroillaan 1–2/2005 ja 3/2005 sekä lehden julkaisumediaan liittyvällä teknologisella harppauksella eli lehden verkkoversiolla. Osoitteessa www.musiikkilehti.fi julkaistaan painetulle lehdelle rinnakkainen Musiikki-lehden verkkoversio. Siinä julkaistaan tästä numerosta 1–2/2005 alkaen kaikki Musiikissa ilmestyvät tutkimusartikkelit.
Mauri Kaipainen ja Susanna Välimäki
Musiikki ja teknologia -teemanumeroiden toimittajat
Kirjallisuus
Clark, Andy 2004. Reasons, Robots and the Extended Mind. Mind & Language 16 (2): 121–145.
Manovich, Lev 2004. From the Externalization of the Psyche to the Implantation of Technology. Internet-julkaisu osoitteessa: http://www.manovich.net/TEXT/externalization.html (1.4.2005).
McLuhan, Marshall 1968. Ihmisen uudet ulottuvuudet. Suom. Antero Tiusanen. Porvoo: WSOY.
Mauri Kaipainen (mauri.kaipainen@iki.fi) on musiikin ja kognition tutkija, joka toimii Tallinnan yliopiston uuden median professorina. Susanna Välimäki (susanna.valimaki@helsinki.fi) on Musiikin päätoimittaja.